Eurooppa ja Latinalainen Amerikka tarvitsevat toisiaan

30.11.2022 Josep Borrell, Former High Representative of the European Union for Foreign Affairs and Security Policy / Vice-President of the European Commission

BRYSSEL – Elämme moninapaisessa maailmassa, joka on nyt entistä vaarallisempi ja arvaamattomampi. Kauppasuhteilla on kuitenkin edelleen keskeinen merkitys, eikä niitä voida erottaa geopolitiikasta. Monet eurooppalaiset uskoivat pitkään, että se olisi mahdollista, mutta Venäjän hyökkäyssota Ukrainaa vastaan on korostanut riskejä, jotka liittyvät Euroopan unionin riippuvuuteen Venäjältä tuotavasta kaasusta, ja osoittanut, että tämä lähestymistapa ei ole enää kestävä.

Jos EU haluaa, että sitä pidetään todellisena geopoliittisena toimijana, sen sisäisen yhtenäisyyden vahvistaminen ei riitä. Meidän on myös kalibroitava strateginen kompassimme uudelleen käyttämällä poliittisia ja taloudellisia välineitämme johdonmukaisemmin ja tunnistamalla tehokkaammin paitsi riskit myös mahdollisuudet. Tämän vuoksi olen toimikauteni alusta lähtien painottanut, että Euroopan on syvennettävä siteitään Latinalaisen Amerikan maihin ja Karibian alueeseen.

Jotta voimme ottaa tarvitsemamme merkittävä askeleen, meidän on vahvistettava poliittista vuoropuhelua korkeimmalla tasolla. Jotta ponnistelumme olisivat uskottavia, meidän on myös saatettava päätökseen Meksikon ja Chilen kanssa tehtyjen assosiaatiosopimusten uudistaminen, allekirjoitettava Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren yhteisön kanssa neuvoteltu Cotonoun jälkeinen sopimus, ratifioitava assosiaatiosopimus Keski-Amerikan maiden kanssa ja viimeisteltävä EU:n ja Mercosurin välinen sopimus.

Vaikka kaupalla on tärkeä rooli kaikissa näissä sopimuksissa, yhtäkään ei voida pitää pelkkänä kauppasopimuksena. Näistä sopimuksista monimutkaisin on EU:n ja Mercosurin välinen sopimus, josta on neuvoteltu yli kaksi vuosikymmentä. Carlos Gardelin tunnetussa tangokappaleessa sanotaan, että 20 vuotta ei ole mitään, mutta tässä tapauksessa se on liian pitkä aika.

Vierailullani Etelä-Amerikkaan viime kuussa minulla oli tilaisuus tavata johtajia Argentiinasta, Paraguaysta ja Uruguaysta, joka toimii tällä hetkellä Mercosurin kiertävää puheenjohtajuutta hoitavana maana. Äskettäin onnittelin Brasilian presidentiksi valittua Luiz Inácio Lula da Silvaa hänen valintansa johdosta. Kaikissa näissä keskusteluissa keskiössä oli EU:n ja Mercosurin välinen sopimus. Viestini heille oli, että poliittinen tahto saattaa tämä molempia osapuolia hyödyttävä sopimus päätökseen on edelleen vahva.

On totta, että sanaa ”strateginen” käytetään liikaa. EU:n ja Mercosurin välistä sopimusta kyseinen sana kuitenkin kuvaa erittäin osuvasti. Toiset vastustavat sitä vetoamalla eturistiriitoihin, mutta sopimuksen viimeistelemiselle on painavia perusteita.

Ensinnäkin EU:n ja Mercosurin välinen sopimus on paljon muutakin kuin kauppasopimus. Se on erittäin poliittinen väline, joka tiivistäisi vuoropuhelua ja yhteistyötä ja näin sinetöisi strategisen liittouman näiden kahden alueen välillä, jotka ovat etujen ja arvojen suhteen eräitä toisiaan lähimpänä olevia alueita maailmassa, ja joilla on samanlainen näkemys siitä, millaiset yhteiskunnat ne haluavat.

Tarkoituksemme on Atlantin molemmin puolin vahvistaa strategista riippumattomuutta ja parantaa talouden selviytymiskykyä vähentämällä liiallisia riippuvuuksia. Riippumattomuus ei kuitenkaan tarkoita eristäytymistä. Se tarkoittaa pikemminkin arvoketjujen monipuolistamista, mikä puolestaan edellyttää yhteistyötä luotettavien taloudellisten ja poliittisten kumppanien kanssa.

EU:n ja Mercosurin välinen sopimus toisi yhteen kaksi maailman suurinta kaupparyhmittymää, joiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 700 miljoonaa, ja se olisi EU:n kaikkien aikojen suurin kauppasopimus. Se olisi myös Mercosurin ensimmäinen laaja-alainen kauppasopimus, joka vahvistaisi ryhmittymän integraatiota.

Yhteiset säännöt avaisivat ovia suurten markkinoidemme välille ja loisivat todellisia mahdollisuuksia molempien osapuolten yrityksille, mikä tukisi laadukkaiden työpaikkojen luomista Euroopassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Sopimuksessa otetaan huomioon, että talouksiemme tilanteet eivät ole symmetriset, ja siinä tarkennetaan, että kauppa avattaisiin asteittain, mikä antaisi asianomaisille aloille aikaa nykyaikaistaa toimintaansa ja parantaa kilpailukykyään.

Mercosur-maat haluavat lisätä vientiä Eurooppaan, mutta ne haluavat myös välttää sen, että niistä tulisi vain kaivannaisresurssien viejiä. Maat aikovat kehittää tuotanto- ja vientikapasiteettiaan ja tuoda lisäarvoa luonnonvaroille innovoinnin ja teknologian avulla sekä noudattaa samalla tiukkoja sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä normeja.

Kolmas peruste EU:n ja Mercosurin väliselle sopimukselle on sen potentiaali edistää ilmastotoimia ja ympäristönsuojelua. EU:n ja Mercosurin vuonna 2019 saavuttama poliittinen yhteisymmärrys oli itse asiassa laadultaan ensimmäinen sopimus, johon sisällytettiin viittaus Pariisin ilmastosopimukseen. Euroopassa on kuitenkin epäilyksiä tämän sitoumuksen laajuudesta, erityisesti kun otetaan huomioon Amazonin metsäkadon kiihtyminen viime vuosina. Jotkut Euroopassa katsovat, että itsenäinen EU:n lainsäädäntö olisi ainoa uskottava tapa edetä asiassa. Emme kuitenkaan voi eristää itseämme ja samalla muuttaa maailmaa. Sääntelykehystämme on täydennettävä lisäämällä kansainvälistä vuoropuhelua ja yhteistyötä, jossa keskitytään yhteisten sitoumusten selventämiseen ja kestävämpien arvoketjujen rakentamiseen.

Presidentti Lula on ilmaissut selkeästi halunsa puolustaa Brasilian demokratiaa, parantaa yhteiskunnan haavat, edistää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja vauhdittaa taloutta samalla kun torjutaan ilmastonmuutosta ja Amazonin metsäkatoa. EU:n kanssa tehtävä sopimus tukisi tätä pyrkimystä mahdollistamalla tietämyksen jakamisen, standardien parantamisen, ympäristönsuojelun vahvistamisen ja kestävät tuotantotavat. EU aikoo ehdottaa uutta välinettä, jossa täsmennettäisiin yhteiset sitoumukset ympäristön kestävyyteen.

Lopuksi todettakoon, että työ ei lopu EU:n ja Mercosurin väliseen sopimukseen vaan se on vasta alku. Se on lähtökohta yhteiselle tielle ja luo institutionaaliset puitteet, joita tarvitaan helpottamaan yhteistyötä monilla yhteistä etua koskevilla aloilla, kuten ihmisoikeuksien suojelu, kestävä kehitys sekä digitaalitalouden sääntely ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta. Sopimuksella vahvistetaan suhteita paitsi hallitusten ja instituutioiden välillä myös parlamentin jäsenten, kansalaisyhteiskunnan, yrittäjien, opiskelijoiden, yliopistojen, tutkijoiden ja luovan työn tekijöiden välillä.

On aika luopua lyhyen aikavälin taktiikasta. Jättiläisten maailmassa EU ja Mercosur edustavat yhdessä vain kymmentä prosenttia maailman väestöstä ja kahtakymmentä prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Jos EU ja Mercosur haluavat olla vaikutusvaltaisia, niiden välinen kauppasopimus on strateginen välttämättömyys. Brasilian Mercosur-puheenjohtajakausi ja Espanjan EU-puheenjohtajakausi vuoden 2023 jälkipuoliskolla tarjoavat erinomaisen tilaisuuden antaa lisää vauhtia, jota EU:n ja Mercosurin suhteet tarvitsevat.